Vuoden kuluttua kävin uudelleen Angiesin maalauksellisessa puutarhassa etsien sulkemista. Se, mikä paljastui, oli intohimoinen kohtaaminen, testamentti Angiesille vastustamattomasta viehätyksestä ja luonnon aistillinen voima.
Vuoden poissaolon jälkeen löysin itseni takaisin Angiesin luota, joka vetosi hänen uhkean puutarhansa viehättävyyteen. Kukkivien ruusujen tuoksu täytti ilman, ja näky Bells-puutarhasta oli näkemisen arvoinen. Kävellessäni vilaukselta eloisia kukkia pitkin, näin vilauksen Angiesta, hänen vartalonsa paljaana silkan mekon alla, hänen kauneutensa valloittavana kuin aina. Katseemme kohtasivat, välissämme syttyi tunnustuksen kipinä. Hän johdatti minut puutarhan syrjäiseen nurkkaan, jossa pehmeä ruoho pehmusti vartalomme makoillessamme. Hänen kosketuksensa oli hellävarainen mutta vaativa, huulet maistelemassa ihoni makeutta. Rakastelumme rytmi kaikui puutarhan hiljaisuudessa, kiihkomme lämpiön auringon alla purkautuen. Hänen makunsa, hänen tuntunsa, puutarhan tuoksu - kaikki sumeni yhteen luoden tuntemussinfonian joka sai meidät molemmat hengästymään. Ruusun terälehtien valuessa päällemme tiesimme tämän olevan muutakin kuin ohimenevä kohtaaminen. Tämä oli paluu Angiesin puutarhaan, paikkaan jossa intohimo ja halu kukkivat aina.